Tyttöjen päikkärit

Sara ei ole koskaan pitänyt fyysisestä läheisyydestä, joten on aivan ihanaa nähdä kun tytöt asettautuvat vierekkäin päikkäreille. Sydän sulaa kun katsoo noita kahta, ne selkeästi nauttivat suuresti toistensa seurasta, ja Sarasta on tullut aivan uusi puoli esiin pennun tultua taloon. <3

Varpu 11-viikkoa

Varpu on tänään tiistaina 11 viikkoa vanha. Kolme viikkoa se on siis meillä jo ollut! Uskomatonta että tässä on mennyt jo useampi viikko noin tunnin välein pihalla rampaten :D

Varpu on nyt 3,8 kg, mikä on oikein hyvä paino, vaikka ollaankin noin kilo jäljessä Igor-veljeä. Varpu onkin aika varpunen ja sen veljet jo hyvin urosmaisia göötinalkuja. Kasvukäyrä näyttää noin 300-400g lisäystä viikottain. 

Eilen posti toi Varpun, tai ehkä ennemminkin omistajien, iloksi kantolaukun. Alussa Varpu mahtui mukavasti takin alle, mutta nyt se alkaa olla jo sen kokoinen että vetoketju ei mene kiinni, mikä näillä pakkasilla olisi ihan suotavaa, sekä se alkaa olla sen painoinen ettei sitä enää mielellään pitkiä matkoja kanna. Tällä viikolla on tiedossa rokotusmatka usealla liikennevälineellä kulkien, ja ensi viikolla matkustamme junalla kotipaikkakunnalleni, joten laukku tulee oikein tarpeeseen. Lisäksi sitä voi käyttää hätävarana lenkeillä, kunhan kevät tulee ja aletaan kulkea kauemmas, niin pennun väsähtäessä sen voi kantaa laukussa. 

Olen oikein tyytyväinen laukkuun, sain sen edullisesti ja moneen paljon kalliimpaan laukkuun verrattuna tuossa luvataan kestävyyttä 10kg saakka, joka tulee göötillä tarpeeseen - 5kg laukulla emme tekisi mitään enää muutaman viikon kuluttua. Laukku aukeaa päältä ja sivulta, ja siinä on myös olkahihna.

Laukku on testattu ja hyväksi koettu:

Sunnuntaina käytiin taas leikkimässä veljien, Igorin ja Riemun, kanssa:

Vielä pieni videotallenne ystävänpäivältä, videolla Sara ja Varpu hammasmiekkailee:

Pieni kuvakollaasi Saran ja Varpun sunnuntaista

Leikkiä kavereiden kanssa

Varpu on jo ehtinyt jo hieman treffaamaan muiden koirien kanssa saapumisensa jälkeen. Parit pentutreffit on järjestetty ensin Igor-veljen kanssa heti ensimmäisenä viikonloppuna, ja toisena viikonloppuna Varpu tapasi sekä Igorin että Riemu-veljen. Myös naapurissa käytiin leikkimässä Diiva-mäyräkoiran kanssa.

Seuraavassa hieman kuva- ja videotallenteita näistä kohtaamisista.

Igorin kanssa 30.1.

kuva: Iina V.

kuva: Iina V.

Pentutreffit Igorin ja Riemun kanssa:

Touhupeput

Igor ja Varpu

Varpu, Riemu ja Igor

Ja sunnuntairiehut naapurin Diivan kanssa. Diiva on 7 kk vanha kääpiömäyräkoira, taustalla kuvissa sen isosisko Saaga-schipperke, joka ihmetteli nuorison riekkumista.

Varpun kehityksestä

Ylpeä Piitu-äiti pentujensa kanssa
(kuva kennel Konnunkodon)

Varpu on ollut jo pienestä pitäen aikamoinen uskalikko - sitä ei syntymäkodissakaan pelottanut uudet asiat maailman avartuessa, vaan tarmokkaasti häntä kippuralla tutki uudet asiat. Varpu syntyi toiseksi pienimpänä pentuna mutta jo 17 päivän kypsässä iässä Varpu oli ensimmäisenä pentueesta päästänyt ensimmäisen haukkunsa ja heiluttanut häntää suurimman veljensä Urhon kanssa. 

Vaikka Varpu ei pelkää mitään, se ei onneksi tunnu olevan aivan tyhmänrohkea, vaan osaa hieman varoa. Välillä. Se ei tule suinpäin sängyltä alas jos se on sinne nostettu. Toisaalta se eilen yritti sieltä hypätä siskon päälle kun se käveli ohi...

Varpu melkein 6 viikkoisena
(kuva kennel Konnunkodon)

Göötinpennun korvat ovat myös hurmaava yksityiskohta - niitä jännitetään milloin ne nousevat ylös, ja kun ne nousevat ylös ne tuntuvat elävän täysin omaa elämäänsä. Varpulla oli viikko ennen luovutusikää toinen korva pystyssä ja toinen lurpallaan, ja luovutusikään mennessä vuorot olivat vaihtuneet. Kuitenkin pari päivää ennen 9 viikon ikää Varpu heräsi aamulla molemmat antennit terhakkaasti pystyssä. Göötinpentujen korvat nousevat pystyyn todella yksilöllisesti, ja jotkut oikein suuret korvat voivat olla lurpallaan vielä kolme kuukautta vanhana.

Varpu 7 viikkoa
(kuva kennel Konnunkodon)

Varpun paino on noussut kokoajan tasaisesti, ja muutenkin se kasvaa oikein sopusuhtaisesti. Varpu on aika "sporttimallinen", mitään mörssäriä siitä ei ole odotettavissa. Nyt 10.5 viikon iässä se on oikein sutjakan näköinen pimu.

Pennun kehitystä on hauska seurata koska se muuttuu kokoajan niin paljon, esimerkiksi Varpu on nyt jo aivan erilainen kuin luovutusikäisenä. Juuri tultuaan se remusi tunnin tai korkeintaan pari, ja nukkui toiset samanmoiset. Nyt se saattaa olla hereillä monta tuntia putkeen, ja nukkuukin kevyemmin ja lyhyemmän aikaa. Onneksi meillä on tuo aikuinen koira leikittämässä sitä, sillä oma energia ei kyllä riittäisi millään tuon viihdyttämiseen. Vaikka toki Varpu osaa olla myös hyvin omatoiminen... siitä kuulemme varmasti vielä useasti lisää ;)

Sisarukset miinus Urho hieman alle luovutusikäisinä,
Varpu valkoisen Igor-veljensä takana
(kuva kennel Konnunkodon)

Heti alkuun Varpu sai uuden rotunimen: länsigöötanmaanpiraija - se oli aivan mahdoton puremaan! Onneksi pureminen on jo hieman helpottanut, kai, tai sitten siihen on jo tottunut. Sillä tuntuu oikein välähtävän silmissä ja yrittää hyökätä kiinni siihen kohtaan ihmisestä mihin nyt vain ylettää. Ja pikkupennun puremiset kyllä sattuvat! Kulmahampaat ovat kuin pienet neulanterät sen suussa! 

Varpu oppi nopeasti oman nimensä ja nyt se osaa ainakin katso-käskyn hyvin. Nimeä huutaessa se juoksee korvat höröllään ja häntä terhakasti selän päällä kippuralla hakemaan namia, oli se tekemässä mitä tahansa (=syömässä kiellettyjä tavaroita...).

Mutta jospa tämä tästä riittää, jatketaan juttua myöhemmin!

Sara ja Varpu

Aloitetaanpa nyt bloggaukset ihan tuoreista asioista, eli lähinnä siitä kun Varpu liittyi joukkoomme. Paljon olisi kertomuksia myös Saran tähänastisesta elämästä, mutta jospa lisäilen ne joskus myöhemmin tänne.

25.1.2011 tuli siis tuo pieni göötinalku meille. Varpu oli syntynyt marraskuun viimeisenä päivänä, ja siitä asti olimme vahdanneet uusia päivityksiä ja kuvia pentueesta, ja muutaman kerran kerkesimme Varpun kanssa tapaamaankin ennen luovutusta. Luovutuspäivää oli odotettu hartaasti, ja tuntuihan se aika uskomattomalta kun se pieni göötinpoikanen tänne vihdoin viimein sitten tuli. Sanoin Saralle että tässä on se luvattu sisko, olen nimittäin Saralle jo monta vuotta sitten luvannut että ennenkuin hän täyttää kahdeksan, olisi hänellä oma lemmikki ;)

Koirien tavatessa ensireaktio Varpun puolelta oli veret seisauttava rääkäisy, parka säikähti kun ei ollut niin suurta koiraa aikaisemmin nähnyt! Ensimmäinen ilta tytöillä meni kohteliaasti toisiaan väistellen ja  kiinnostuneen varovaisesti haistellen,  seuraavana päivänä tehtiin jo läheisempää tuttavuutta. Oikeastaan Varpu vietti suurimman osan päivästä katollaan, kun piti kovasti esitellä Saralle vielä karvatonta masua (koirat näyttävät alempiarvoisuutensa toiselle käymällä selälleen ja antamalla toisen haistella).

Yhteiselo lähti käyntiin todella hienosti, nimittäin olin varautunut siihen että Sara ei olisi alkuunkaan mielissään että hänen elämäänsä tuotiin pieni koirarääpäle häiritsemään. Mutta päinvastoin, Sara oli heti alusta aivan mahtava pennun kanssa, ja alkoi heti leikkimään sen kanssa. Aluksi leikit olivat varovaisia, mutta kun päiviä kului leikit muuttuivat yhä hurjemmiksi eikä ääntä ja hampaita säästelty :) Hampaiden käyttö on siis lähinnä sitä että Varpu yrittää tarttua Saraa kiinni mistä saa, ja Sara miekkailee Varpun kanssa avonaisella suulla - ei siis pure eikä edes näyki, mutta saattaa joskus ottaa pennun pään hellästi suuhunsa.

Koirien leikkiä on aivan mahtava seurata, molemmat tuntuvat nauttivan kovasti koiraseurasta. Varsinkin Sara, joka on aina ollut ainoa koira, ja  on ollut jopa hieman huono leikkimään muiden koirien kanssa ja sosiaaliset taidot ovat tuntuneet olevan vähän puutteelliset (ei esim. koirapuistossa ole osannut pyytää toisia koiria leikkimään tai ei ymmärrä niiden leikkiin kutsua), mutta Varpun kanssa Sara on ylittänyt kaikki odotukset. Huokailen joka päivä onnesta kun seuraan noiden kahden leikkejä ja muuta puuhastelua yhdessä. 

Ohessa video, kuvattu seuraavana päivänä Varpun saapumisesta

Tervetuloa blogiin!

Hei,

tervetuloa Saran ja Varpun uutuuttaan kiiltävään blogiin!

Tässä blogissa siis seurataan kyseisten siskosten elämää ja touhuja, ja pyrin päivittämään blogia aktiivisesti edes lyhyillä kertomuksilla. Rinnalla kulkee Saran ja Varpun "videopäiväkirja", johon latailen silloin tällöin videoita, jos olen ehtinyt mukaan filmaamaan kaksikon edesottamuksia. Valokuvaustakin pyrin harrastamaan aina kun kamera vain käden ulottuvilleni sattuu, joten reilusti kuvamateriaalia myös luvassa tekstien lomassa.

Valmiina löytyvät jo pienet esittelyt sekä Sarasta että Varpusta, muut osiot päivittyvät lähitulevaisuudessa. Tutustu myös sivupalkista löytyviin linkkeihin, erityisesti Varpun sisarusten blogikertomukset ovat hauskaa luettavaa!

Toivottavasti viihdyt!

terv. Sara ja Varpu, ja heidän nöyrä palvelusväkensä