Varpun kehityksestä

Ylpeä Piitu-äiti pentujensa kanssa
(kuva kennel Konnunkodon)

Varpu on ollut jo pienestä pitäen aikamoinen uskalikko - sitä ei syntymäkodissakaan pelottanut uudet asiat maailman avartuessa, vaan tarmokkaasti häntä kippuralla tutki uudet asiat. Varpu syntyi toiseksi pienimpänä pentuna mutta jo 17 päivän kypsässä iässä Varpu oli ensimmäisenä pentueesta päästänyt ensimmäisen haukkunsa ja heiluttanut häntää suurimman veljensä Urhon kanssa. 

Vaikka Varpu ei pelkää mitään, se ei onneksi tunnu olevan aivan tyhmänrohkea, vaan osaa hieman varoa. Välillä. Se ei tule suinpäin sängyltä alas jos se on sinne nostettu. Toisaalta se eilen yritti sieltä hypätä siskon päälle kun se käveli ohi...

Varpu melkein 6 viikkoisena
(kuva kennel Konnunkodon)

Göötinpennun korvat ovat myös hurmaava yksityiskohta - niitä jännitetään milloin ne nousevat ylös, ja kun ne nousevat ylös ne tuntuvat elävän täysin omaa elämäänsä. Varpulla oli viikko ennen luovutusikää toinen korva pystyssä ja toinen lurpallaan, ja luovutusikään mennessä vuorot olivat vaihtuneet. Kuitenkin pari päivää ennen 9 viikon ikää Varpu heräsi aamulla molemmat antennit terhakkaasti pystyssä. Göötinpentujen korvat nousevat pystyyn todella yksilöllisesti, ja jotkut oikein suuret korvat voivat olla lurpallaan vielä kolme kuukautta vanhana.

Varpu 7 viikkoa
(kuva kennel Konnunkodon)

Varpun paino on noussut kokoajan tasaisesti, ja muutenkin se kasvaa oikein sopusuhtaisesti. Varpu on aika "sporttimallinen", mitään mörssäriä siitä ei ole odotettavissa. Nyt 10.5 viikon iässä se on oikein sutjakan näköinen pimu.

Pennun kehitystä on hauska seurata koska se muuttuu kokoajan niin paljon, esimerkiksi Varpu on nyt jo aivan erilainen kuin luovutusikäisenä. Juuri tultuaan se remusi tunnin tai korkeintaan pari, ja nukkui toiset samanmoiset. Nyt se saattaa olla hereillä monta tuntia putkeen, ja nukkuukin kevyemmin ja lyhyemmän aikaa. Onneksi meillä on tuo aikuinen koira leikittämässä sitä, sillä oma energia ei kyllä riittäisi millään tuon viihdyttämiseen. Vaikka toki Varpu osaa olla myös hyvin omatoiminen... siitä kuulemme varmasti vielä useasti lisää ;)

Sisarukset miinus Urho hieman alle luovutusikäisinä,
Varpu valkoisen Igor-veljensä takana
(kuva kennel Konnunkodon)

Heti alkuun Varpu sai uuden rotunimen: länsigöötanmaanpiraija - se oli aivan mahdoton puremaan! Onneksi pureminen on jo hieman helpottanut, kai, tai sitten siihen on jo tottunut. Sillä tuntuu oikein välähtävän silmissä ja yrittää hyökätä kiinni siihen kohtaan ihmisestä mihin nyt vain ylettää. Ja pikkupennun puremiset kyllä sattuvat! Kulmahampaat ovat kuin pienet neulanterät sen suussa! 

Varpu oppi nopeasti oman nimensä ja nyt se osaa ainakin katso-käskyn hyvin. Nimeä huutaessa se juoksee korvat höröllään ja häntä terhakasti selän päällä kippuralla hakemaan namia, oli se tekemässä mitä tahansa (=syömässä kiellettyjä tavaroita...).

Mutta jospa tämä tästä riittää, jatketaan juttua myöhemmin!