Länsigöötanmaanpystykorva on pieni ruotsalainen maatiasrotu. Göötti on perinteisesti toiminut karjapaimenena sekä maatilojen "yleismies Jantusena", ja rodun historia ylettyy mitä todennäköisimmin viikinkien ajoille saakka.
 |
Harmaankeltainen göötti
Dlarah Beep Beep, "Piitu", Varpun emä
(kuva kennel Konnunkodon) |
Rotumääritelmän kuvauksen mukaan göötti on pieni, matalaraajainen ja vankka. Korkeudeltaan göötit ovat hieman yli 30 cm korkeita, ja painavat noin 10-15 kiloa, sukupuolesta ja yksilöstä riippuen. Koiran pienestä koosta huolimatta siitä ei tule "pikkukoirafiilis", ja göötin kroppa onkin jykevämpi moniin saman korkuisiin rotuihin verrattuna. Rodussa on paljon vaihtelua ruumiinrakenteessa, eli tyypiltään rotu on hyvin monimuotoinen.
 |
Göötti rodunomaisissa hommissa.
Matalana koirana gööttion naudan potkujen
ulottumattomissa, vaikka se paimentaa takajalkojen
läheisyydessä napsimalla lehmiä kintereistä.
(kuva kennel Konnunkodon) |
Gööteillä on tiivis, kaksikerroksinen turkki, jonka pääväri on yleensä harmaa höystettynä keltaisella, punaisella tai ruskealla ja vaaleilla merkeillä, toisinsanoen göötit ovat riistanvärisiä (vrt. suomenlapinkoira). Myös harvinaisempia värejä kuten valkoista ja mustaa esiintyy, mutta nämä ovat valitettavasti hylkääviä virheitä viehättävyydestään huolimatta.
Erikoispiirteenä gööteillä on hännän monimuotoisuus. Hännän pituus voi olla mitä tahansa täysin pitkästä luonnontöpöön tai jotain siltä väliltä.
Länsigöötanmaanpystykorva on luonteeltaan valpas, eloisa ja tarmokas pieni koira. Se on rotuna hyvin terve ja pitkäikäinen ja siitä on sekä lemmikiksi että työkoiraksi, sekä moninaisiin harrastuksiin. Töppöjalat eivät hidasta menoa, ja göötti kulkee mukana joukossa siinä missä isommatkin lajitoverinsa. Paimenkoirana göötti haluaa osallistua aivan kaikkeen perheensä kanssa, oli se sitten siivoamista, remppaamista tai luonnossa liikkumista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti