Aloitetaanpa nyt bloggaukset ihan tuoreista asioista, eli lähinnä siitä kun Varpu liittyi joukkoomme. Paljon olisi kertomuksia myös Saran tähänastisesta elämästä, mutta jospa lisäilen ne joskus myöhemmin tänne.
25.1.2011 tuli siis tuo pieni göötinalku meille. Varpu oli syntynyt marraskuun viimeisenä päivänä, ja siitä asti olimme vahdanneet uusia päivityksiä ja kuvia pentueesta, ja muutaman kerran kerkesimme Varpun kanssa tapaamaankin ennen luovutusta. Luovutuspäivää oli odotettu hartaasti, ja tuntuihan se aika uskomattomalta kun se pieni göötinpoikanen tänne vihdoin viimein sitten tuli. Sanoin Saralle että tässä on se luvattu sisko, olen nimittäin Saralle jo monta vuotta sitten luvannut että ennenkuin hän täyttää kahdeksan, olisi hänellä oma lemmikki ;)
Koirien tavatessa ensireaktio Varpun puolelta oli veret seisauttava rääkäisy, parka säikähti kun ei ollut niin suurta koiraa aikaisemmin nähnyt! Ensimmäinen ilta tytöillä meni kohteliaasti toisiaan väistellen ja kiinnostuneen varovaisesti haistellen, seuraavana päivänä tehtiin jo läheisempää tuttavuutta. Oikeastaan Varpu vietti suurimman osan päivästä katollaan, kun piti kovasti esitellä Saralle vielä karvatonta masua (koirat näyttävät alempiarvoisuutensa toiselle käymällä selälleen ja antamalla toisen haistella).
Yhteiselo lähti käyntiin todella hienosti, nimittäin olin varautunut siihen että Sara ei olisi alkuunkaan mielissään että hänen elämäänsä tuotiin pieni koirarääpäle häiritsemään. Mutta päinvastoin, Sara oli heti alusta aivan mahtava pennun kanssa, ja alkoi heti leikkimään sen kanssa. Aluksi leikit olivat varovaisia, mutta kun päiviä kului leikit muuttuivat yhä hurjemmiksi eikä ääntä ja hampaita säästelty :) Hampaiden käyttö on siis lähinnä sitä että Varpu yrittää tarttua Saraa kiinni mistä saa, ja Sara miekkailee Varpun kanssa avonaisella suulla - ei siis pure eikä edes näyki, mutta saattaa joskus ottaa pennun pään hellästi suuhunsa.
Koirien leikkiä on aivan mahtava seurata, molemmat tuntuvat nauttivan kovasti koiraseurasta. Varsinkin Sara, joka on aina ollut ainoa koira, ja on ollut jopa hieman huono leikkimään muiden koirien kanssa ja sosiaaliset taidot ovat tuntuneet olevan vähän puutteelliset (ei esim. koirapuistossa ole osannut pyytää toisia koiria leikkimään tai ei ymmärrä niiden leikkiin kutsua), mutta Varpun kanssa Sara on ylittänyt kaikki odotukset. Huokailen joka päivä onnesta kun seuraan noiden kahden leikkejä ja muuta puuhastelua yhdessä.
Ohessa video, kuvattu seuraavana päivänä Varpun saapumisesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti